vibes

Elämme jännittäviä aikoja: viikko biologian ylppäreihin. Teille muille kuin lukiolaisille ja biologiasta kiinnostuneille tää ei tietty merkkaa mitään, mutta mulla adrenaliini ja kaikenmaailman muut hormonit ja valmistaa mua koitokseen. Koen että tällä hetkellä mulla on päällä se niin sanottu 'hyvä stressi'. Saa nähdä miten viikonlopun jälkeen. Suunnitelma viikonlopulle on lukea porukalla. Ruokaa, ja lukemista. Ja ehkä vähän hölläämistä välillä.

En nyt halua antaa sellaista kuvaa että luen oikeasti koko päivän. Tavallaan joo, käytännössä en. Mulle tulee joskus hirveitä paineita siitä, kun kaverit sanoo 'lukeneensä koko päivän'. Silloin ajattelen että ite oon tosi laiska ja mun pitäis kyllä ruoskia itseäni enemmän, mutta oon huomannut että ite sorrun samaan. Sanon lukeneeni koko päivän, ja voi olla että muuta oleellista en koko päivänä tehnytkään. Yleensä kuitenkin selaan selailen välillä somea, saatan jutella vaikkapa äitin kanssa jossa menee helposti aikaa ihan huomaamatta, saatan käydä pihalla kuvaamassa, syömiseen kuluu (ainakin mulla) aikaa kun syön usein ja paljon, ym. Eli kyllä, saatan pyhittää päivän lukemiselle, mutta en todellakaan lue putkeen koko päivää. En ole sellainen joka siihen pystyy, hattua nostan niille joilla tämän pakaralihakset ja keskittymiskyky sallivat. Puheessa muutenkin liioittelen todella usein ja käytän hyvin paljon superlatiiveja ja mahtipontisia sanoja. Hulluna lukeminen ja viikon opiskeluputki ei välttämättä ole sitä miltä kuulostaa, ja uskon että en ole ainoa joka yhtyy tähän. Ei siis paineita vaikka jotkut kaverit pänttäisivätkin 24/7.

Elikkäs sitä ns. hyvää stressiä. Se tarkoittaa, että ihan hyvillä mielin odottelen ensi perjantain saliin marssimista eväspaketin kanssa. Koen osaavani asiat suht hyvin, saan kyllä vielä kerrata asioita paljon. Jännittävintä on se, että millaisia kysymyksiä kokeeseen tulee. Sattumoisin saattaa olla juuri vaikkapa munuaisen toiminnasta, josta voisin kertoa monta sivullista suoralta käsin. On sitten niitäkin  aiheita joiden vastaamiseen kuluisi paljon hikipisaroita ja kyyneleitä. Toivottavasti koko koe vaan ei muodostu näistä jälkimmäisistä.

Syksyn fiilistelyyn hyödynnän täysillä kaikki lenkit ja koulumatkat, nyt kun ei muuten vain tule pihalla kamalasti oltua. Enää ei opiskelukaan oo kannattavaa ulkona, vilustuisi vain. Nää värikkäät lehdet ja pitenevät illat on kylla omalla tavallaan ihania. Pitää vain olla tarkkana ettei ite vaivu myös horrokseen luonnon mukana.