Syksyntää

Syksyntää, ja pahasti. Mulle syksyn merkitys on vielä 12 päivän ajan kirjotuksiin lukemista. Onneksi positiivisena ihmisenä tunnen sen onnellisuuden jo, kun lukion salista lähden. Sitten saa hetken hengähtää ja suunnitella taas kaikkea kivaa syksyn iloksi, mm viikonloppureissuja ja illanviettoja. Nyt ne on tosiaan jäänyt, kun koulun, harrastusten ja työn rinnalla se vapaa-aika on aina ollut kirjan (korjaan, tässä nykymaailmassa koneen) äärellä istumista. Koska oon ihan huippuaktiivinen ihminen persoonaltani, kokoäiväinen istuminen ja lukeminen tuntuu vain poikkeuspäivinä hyvältä. Niinpä oon välillä vähän väkisinkin keksinyt jotain ihan pientä kivaa arkeen. Mm auringonnousujen ''jahtaaminen'' aamuisin, aamupala ulkona, kuvailu... Vaikka kuvaaminen, niin ihmisten kuin luonnon on mulle tosi mieluisa harrastus, joudun sitäkin rajoittamaan koska kuvien muokkaamiseen ja valikoimiseen menee niin pitkä aika, että sekin vie luku-aikaa. Mutta enää 12 päivää!

   

Jos multa kysyttäisiin tässä vaiheessa (vaikken nyt ihan vielä lukiosta olekaan päässyt) että mitä oon oppinut lukiosta, niin tärkeinpänä mieleen nousee se että kaikessa ei voi olla täydellinen. Oon pitkään, melkeinpä lukion 3 ekaa vuotta elänyt jossain ihme alemmuuskompleksi pilvessä, ja sillä tarkoitan sitä että esimerkiksi fysiikantunneilla luulin että oon ainut joka ei saa kokeesta 9-10 luokkaa. Tämä johtui osittain kommunikaation puutteesta, sillä käyn tosiaan nyt vuotta nuorempien kanssa tunneilla, koska mulla menee tämä 4 vuoden rumba lukioon, ja mun ainaiset koulukaverit valmistuivat keväällä. Mulla ei kovin paljon tuttuja ollut vielä viimevuoden puolella näistä nykyisistä koulukavereista, mutta kun aloin tutustumaan ja juttelemaan, selvisi että EN TODELLAKAAN OLE AINOA EI 10 OPPILAS. Ihmismieli on jännä. Jos on vähänkään taipumusta huonommuuden tuntemiselle, helposti tämä ajatusmalli automatisoituu. Tunneilla on huomattavasti helpompi olla kun tiedän että muut tuskailee yhtä paljon kuin minä, neroja lukuun ottamatta. Joten please, ennen kuin leimaatte itsenne luuseriksi, miettikää uudelleen. Vaikka suomi onkin asutukselta väljä maa, jos oot nytkin netin äärellä jossain lähellä sivitstynyttä elämää, vakuutan että 10km säteellä on joku joka tuntee itsensä ihan samalla tavalla luuseriksi vaikka todellisuus on jotain muuta. Älkää uskoko. Ja sitäpaitsi: jos ei oo jossain täydellinen, tarviiko sitä ollakkaan? Mun mielestä on hirveän helpottavaa tietää, että saa olla epätäydellinen. Ootte hyväksyttäjä, musitakaa se.

Pienen hetken sain irrotettua taas bloggailulle. Sitten jatkuukin opiskelu. Ihan täydellisiä nää aamut nykyisin, kun taivas on ollut jotenkin ihan ihmeellisen kaunis. Lisäksi tänään tunnelman nosti kattoihin pannarit ja hyvä kunnon musta kahvi, sekä pieni irtautuminen koulujuttujen ääreltä näin blogin merkeissä. Kelpaa lähteä näin uuteen päivään, ja ennen kaikkea uuteen viikkoon.
Have fun!