Tykkään, korjaan rakastan käydä tampereella mun siskon tykönä. Viettelen siellä sillointällöin viikonloppuja. Nyt kun olin pari viikkoa sitten siellä, puhuimme siskoni kanssa siitä, kuinka parin vuoden sisällä mun jokainen visiitti on ollut erilainen. Samanlainen, mutta toisaalta erilainen. Oon kai siinä iässä, että elämässä tapahtuu muutoksia. Elämä saa uusia suuntia, tulevaisuudenkuva muotoutuu, identiteetti rakentuu, ihminen tutustuu itseensä.. Varmasti joka ikävuotena tapahtuu kaikenlaista, itse vain koen että parin vuoden sisällä oma itsetuntemus, ja sitä kautta ihmistuntemus ylipäätään on muuttunut huimasti. Kun joidenkin kuukausien välein käyn siskoni tykönä, huomaa muutoksia itsessäänkin. Juttelemme syvällisemmin, teemme samoja, meidän omia pikku rutiineja (käymme aina kirpparilla, tehdään ruokaa, katsotaan leffaa...) ja joka kerta keskustelut ja yhteiset ohjelmat tuntuvat erilaiselta. Ikinä ei tunnu samalta, tylsältä asialta. Aina myös huomaa, miten asioiden on tapana järjestyä. Muutama kuukausi sitten saatoin puhua joistain huolesta paljon, seuraavalla visiitillä saatamme jutella siitä, kuinka siitäkin on selvitty.
Kuten mainitsinkin, meillä on jotenkin pintynyt tavaksi käydä kirpparilla. Tampereella on mun mielestä ihan loistavia kirppareita. Itse tykkään kierrellä kirppareilla, ja pyrin oikeastaan aina ostamaan tarvitseani asiat sieltä, kun oon tällainen puunhalaaja. Mulla käykin aina tuuri, sillä ihmeellisellä tavalla löydän aina sen mitä etsinkin. Kaikkea kirpparilta ei kuitenkaan saa tai viitsi ostaa, toisinaan tykkään käydä ostamassat jotain upouutta. Siinä on se oma juttunsa myös.
Syömässä käymme kaupungilla, tai kokkailemme kotona. Brunsseista on tullut myös se juttu, vaikka niitä tuppaan harrastella ilman mun siskoakin.. Kävelylenkit, kuvailu, sekä leffaillat.. Viikko päälle kirjoituksia oli parempaa kuin täydellistä viettää viikonloppu siskoni tykönä. Syksyinen tampere teki tehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti