Heti suomeen palattuani pääsin suoraan asiaan, mökkeilemään. Vielä kun suomen kesääkin on jäljellä. Meillä oli perheessä niinkin harvinaiset 2 päivää, että kaikki olivat samassa maassa. Päätettiin siis ottaa kaikki ilo irti ja lähteä viettämään pari mökkipäivää. Mä oon todella vähän ollut elämässäni suomessa mökeillä, tietenkin kavereiden kanssa joskus oon päässyt vittämään viikonloppuja. Onhan tämä suomen mökkielämä ihan omaa luokkaa, siinä on sitä jotain. Grillaamista, saunomista, uimista ja kesästä huilimatta villasukkia ja vilttejä. Unkarissa päivät pyöri kovaa vauhtia, oli ihana pysähtyä täysin luonnon keskelle ja ottaa etäisyyttä kaikesta melusta. Parasta oli kuitenkin viettää aikaa rakkaimpien ihmisten eli perheen kanssa. Mä syvennyin miettimään, millaista olisi ollut samanlainen mökkireissu 15 vuotiaana. Tosin tämä on yksilöllistä, mutta mua olisi hyvinkin saattanut ottaa päähän lähteä perheen kanssa kesän viimeisinä päivinä, kun olisi kavereitakin nähtävänä. Arvot ja ajatukset muuttuu ajan kuluessa. Vaikka tämä kuulostaa tosi aikuiselta niin ei, en tunne itseäni vielä pätkääkään aikuiseksi. Kuitenkin suhtautuminen perheeseen ja yhteisen ajan arvostaminen on muuttunut. Perhe ei ole edes itsestäänselvyys, ja mulla on aivan ihana perhe. Voin olla vain kiitollinen.
Kesä lähenee loppua, vielä on kuitenkin joitain päiviä nautittavana. Mulla vain motivaatio kasvaa tässsä viimeisinä päivinä. Tavallaa kaipaan jo takaisin kouluun, normaaliin uni, ja ruokarytmiin, treenaamaan jo nousujohteisesti ja kisoihin, laulutunneille ja jopa opiskelemaan. Kypsyttelen näitä ajatuksia vielä, niin varmasti lähden iloisena kouluun. Toivottavasti teilläkin on motivaatiota palata koulupenkille, ja saitte ladattua akkuja kesän elämyksillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti